30 miljoonaa säännöstelykuponkia vuodessa

Käyttäjän Kristiina Tammitie kuva
  • Säännöstelyohjeiden noudattaminen toi Keskimaalle paljon ylimääräistä työtä.

Suomessa elettiin kovia aikoja 76 vuotta sitten. Sodan enteitä oli ilmassa pitkin syksyä 1939. Marraskuun viimeisenä päivänä aluevaatimuskiistat kärjistyivät sodaksi Suomen ja Neuvostoliiton välille.

Keskimaassa poikkeusaika synnytti hamstraamista ja tyhjensi kauppojen hyllyjä jo ennen talvisodan puhkeamista. Lokakuussa 1939 tuli tarpeen aloittaa sokerin ja kahvin säännöstely.  Seuraavina vuosina säännöstelyyn piiriin ulotettiin kaikki elintarvikkeet. Huono sato vuonna 1941 kiristi tilannetta. Korttiannoksia oli supistettava ja maidosta tuli pula Jyväskylässä. Vaatteita ja jalkineita ei saatu riittävästi myyntiin yrityksistä huolimatta.

Keskimaa oli hankalassa asemassa, sillä kauppojen tavaransaantia säännösteltiin sotia edeltäneen liiketoiminnan laajuuteen perustuen. Näissä perusteluissa ei huomioitu Jyväskylän seudulle siirtyneitä karjalaisia, sen enempää kuin ase- ja muun puolustusvälineteollisuuden työntekijämäärän rajua kasvua. Tavaransaanti ei toteutunut asiakasmäärän kasvun tahdissa.

Säännöstelyohjeiden noudattaminen toi Keskimaalle paljon ylimääräistä työtä. Esimerkiksi vuonna 1942 henkilökunta irrotti, laski ja tilitti yhteensä noin 30 miljoonaa säännöstelykuponkia. Yhtä työpäivää kohti niitä kertyi keskimäärin 100 000 kappaletta.

Sota-ajan pitkittyessä säännöstely ulotettiin elintarvikkeiden ja nautintoaineiden lisäksi moniin kulutustavaroihin ja raaka-aineisiin. Yksi varhaisimmista ongelmista oli puute saippuasta. Sitä varten Keskimaalla oli aloitettu jo pian talvisodan päätyttyä kotitekoisen saippuan valmistaminen teurastamon autotallissa. Raaka-aineena käytettiin tuoretta luuta ja teurastamon rasvajätettä.

Huutava pula oli myös nestemäisistä polttoaineista. Siviiliautot varustettiin pilke- ja puuhiilikaasuttimilla, eli häkäpöntöillä. Keskimaassa autokuljetuksia korvattiin myös hevospelillä, koska neljä kuorma-autoa jouduttiin luovuttamaan puolustusvoimien käyttöön.

Helpottaakseen elintarvikepulaa Keskimaa aloitti kesällä 1942 palstanviljelytoiminnan, edellistalven ankaran peruna- ja juurespulan kannustamana. Jyväskylän kaupungilta vuokrattiin peltoalue Tourulasta. Viljelysmaata hankittiin myös Laukaassa ja Suolahdessa. Maat jaettiin palstoihin, jotka vuokrattiin etupäässä suurperheellisille osuuskaupan jäsenille. Vuokraa perittiin saman verran, mikä maasta maksettiin sen omistajalle. Jyväskylän Äijälään Keskimaa rakennutti myös kasvihuoneita, joista ensimmäinen sato päästiin korjaamaan kesällä 1943.

Jäsentensä polttopuuhuollon turvaamiseksi perustettiin halko-osasto kesällä 1940. VR:ltä vuokrattiin alue, jonne varastoitiin ostettuja halkoja sahattavaksi polttopuiksi. Toiminta tyrehtyi kuitenkin jo vuoden kuluttua, kun halkoja tehneet miehet ja kuljetusvälineet osoitettiin toisiin tehtäviin.

Tavaroiden ja raaka-aineiden säännöstelyä jatkettiin maassamme vielä vuosia sotien jälkeen. Vuoteen 1949 asti säännösteltiin sokeria ja margariinia, kahvia aina vuoden 1954 maaliskuuhun saakka. Tunnusomaista 1950-luvulle oli, että huolimatta säännöstelyn purkamisesta kauppojen tavaravalikoima laajeni selvästi hitaammin kuin kysyntä kasvoi.

Sotavuosina Keskimaa sai tuntuvasti lisää jäseniä. Viiden vuoden aikana (1939-1944) jäsenmäärä yli kaksinkertaistui. Suuri merkitys oli karjalaisella siirtoväellä, joka kannatti vankasti osuuskauppatoimintaa. Osuuskaupan jo aiemmin saavuttamaa luottamusta pönkitti myös se, että tavarapulasta huolimatta hinnoittelussa noudatettiin kohtuullisuutta. 

Käyttäjän Kristiina Tammitie kuva
Kristiina Tammitie
Jyväskyläläinen vapaa toimittaja kirjoitti mm. Keskimaan juhlavuoden aikana 100 tarinaa Keskimaasta. Keskimaan ajankohtaisia juttuja löydät blogin lisäksi Sinun Etusi -lehdestä ja Keskimaan henkilöstölehdestä.