Juhlapuhe hukassa avausaamuna

Käyttäjän Kristiina Tammitie kuva
  • Nauhan leikkaus Seppälän Prisman avajaisissa

Seppälän Prisman täyttäeessä 2000-luvun alkupuolella 30 vuotta, kutsuttiin Prisman jo eläkkeelle siirtyneet pitkäaikaiset työntekijät muistelemaan menneitä saman pöydän ääreen. Senioreita yhdisti tunne siitä, että Prisma oli mahdottoman mukava työpaikka, jossa työntekijöiden yhteishenki ja yrittämisen halu olivat varsinkin alkuvuosina vertaansa vailla.

– Prisman avaamisen aikoihin silloinen johtaja Erkki Parikka loi sellaisen hengen, että jokainen pani itsestään kaiken peliin kaupan menestymisen eteen. Hyvin yleisestihän uskottiin, että iso automarket ei mitenkään voi kannattaa niin kaukana keskustasta. Kerrankin piti oikein tulistua yhdelle edustajalla, joka ennen avaamistamme esitti hyvin epäileviä kannanottoja Prisman tulevaisuuden suhteen. Minä sanoin hänelle, että jos se meistä on kiinni, niin varmasti pärjätään, Marja Hekkala kertoi.

Terttu Nättinen muisteli myös avauspäivää 22.11.1972, jolloin ovien piti aueta kaikelle kansalle juhlavasti kello kymmenen.

– Me tulimme joskus ennen kahdeksaan koko henkilökunta töihin. Oli melkoinen järkytys, kun vain toinen puoli talosta oli siivottu. Toisella puolella oli vielä hirveästi kaikkea tavaroiden purkamisesta syntynyttä roskaa ja lattiat likaisena. Me ryhdyttiin siivoamaan, jynssäämään ja pesemään. Kaikki olivat aamulla laittautuneet oikein hienoiksi, oli tehty kampaukset ja laitettu meikit, mutta pakko oli tarttua työhön, että saatiin paikat kuntoon.

Aamun kuumeisen urakan tuoksinassa Prisma-johtaja Erkki Parikka sujautti valmiiksi kirjoitetun puheensa pois käsistään hyllyn päälle. Vieraita alkoi jo kerääntyä seuramaan avausjuhlallisuuksia. Henkilökunta säntäisi hyllyjen välissä, ja viime tipassa puhe onneksi löytyi.

Avajaisissa henkilökuntaa hermostutti melko lailla, sillä edessä oli todellinen tulikoe ja näyttämisen paikka. Asiakkaita alkoi virrata sisään suorastaan tungeksimalla. Vetonaulana tarjottiin appelsiineja 0,95 markan kilohintaan ja niitä hedelmäpisteen naiset saivatkin punnita yhden päivän aikana yli 10 000 kiloa. Yhteensä Prismaan kävi ensimmäisen päivän aikana tutustumassa parikymmentä tuhatta ihmistä.

Ovien sulkemisen jälkeen laskettiin kassaan virranneita markkoja yötä myöten, sillä kukaan ei malttanut lähteä kotiin ennen kuin nähtiin, oliko tavoite saavutettu. Aamuyön tunnit sekä johtaja että henkilökunta saivat nukkua rauhallisin mielin, sillä ensimmäinen päivä oli sujunut yli odotusten.

Prisman asiakkailta henkilökunta sai etenkin alkuvuosina runsaasti joululahjoja, kukkapuskia ja postikortteja, joskus myös itse poimittuja marjoja ja pyydettyjä hauen vonkaleita. Epävirallisen ennätyksen teki ensimmäisenä prismalaisena eläkkeelle siirtynyt Helvi Hytönen.

– Helvin jäädessä eläkkeelle ihmiset toivat niin hirveän paljon kukkia, että hän ei saanut vietyä niitä kaikkia kerralla edes kotiin. Helvi oli aivan ilmiömäinen työntekijä, nopea ja tarkka, mutta samalla  huomioi aina asiakkaan jo kaukaa. Eräs asiakkaamme kutsui hänet ja leipäpisteessä työskennelleen Hakkaraisen Katrin jopa kotiinsa vierailulle ihan vain siksi, että tykkäsi heistä niin kovasti kaupassa.

Kristiina Tammitie
Jyväskyläläinen vapaa toimittaja kirjoitti mm. Keskimaan juhlavuoden aikana 100 tarinaa Keskimaasta. Keskimaan ajankohtaisia juttuja löydät blogin lisäksi Sinun Etusi -lehdestä ja Keskimaan henkilöstölehdestä.