Muutakin kuin suu makeaksi

Käyttäjän Kristiina Tammitie kuva
  • SOK Prisma lentovarjo

Seppälän Prismassa palveli 1970-luvulla kioski, josta myytiin muun muassa kosmetiikkaa, lehtiä, karamelleja, tupakkaa ja kukkia.

– Me opimme tuntemaan asiakkaat ja heidän toiveensa. Yksi asiakas pyysi esimerkiksi aina  kommunistinorttia ja toinen huusi jo kaukaa, että ”tervaa”, kioskissa asiakkaita pitkään palvellut Irma Routti muisteli Prisman 30-vuotisjuhlien alla.

Kun tuotteet pyydettiin tiskin yli, kuulovirheitä välillä sattui.

– 1970-luvulla myytiin Kilta –piipputupakkaa. Kerran tuli asiakas, joka pyysi  Kiltaa ja minä vastaan, että iltaa, iltaa. Siinä me katsoimme toisiamme vähän ihmeissämme. Hän odotti, että annan pyydetyn tuotteen ja minä ihmettelin, miksei asiakas saa sanottua mitä hän haluaa ostaa.

Lähtemättömästi jäi  mieleen myös toinen kuulovirhe, joka olisi saattanut toisenlaisen asiakkaan kohdalla aiheuttaa hyvinkin nolon tilanteen.

– Kioskin tuotevalikoimiin kuuluivat myös varmuusvälineet. Kondomit myytiin niin, että ne pystyi ostamaan mahdollisimman huomaamattomasti, ylimääräisten silmien näkemättä ja korvien kuulematta. Yleensä niitä ostettiinkin vähän salaa ja siksi asiakkaat monesti puhuivat tavallisista hiljaisemmalla äänellä. Kerran tiskin ääreen asteli miesasiakas ja pyysi Sultania. Minä kuulin väärin ja ojensin hänelle Suffelin, joka siihen aikaan oli erittäin suosittu suklaapatukka. Mies katsoi minua nolon näköisenä ja toisti pyyntönsä. Samalla hän totesi hymyillen, että ”ei se nyt niin, että ainoastaan suu makeaksi”, Irma Routti kertoi.

Kioskissa oli myös veikkauspiste, jonka kautta kulki viikottain säkkikaupalla veikkauskuponkeja.

Terttu Nättinen hoiti tilityksen aina torstaiaamuisin niin, että tiedot saatiin yhdeksään mennessä Veikkauksen toimistolle keskustaan.

– Yhtenä aamuna taas laskettiin satoja ja satoja kuponkeja ja tarkistettiin numeroita. Sitten kävikin niin, että yksi kuponki puuttui. Kun asiaa alettiin selvittää, kävi ilmi, että se oli jollain lailla päätynyt roskakoriin.

Siivoojat olivat jo ennättäneet viemään roskat takatilojen isoon jäteastiaan, joten muu ei auttanut kuin sukellus kupongin etsintään. Minä kaivoin roskapöntössä ja työkaveri vahti vieressä, ettei kukaan paina jätepuristimen käynnistävää nappia. Sieltähän se kuponki löytyi, kun tarpeeksi kauan jaksoi roskia lajitella. Tilitykset saatiin sinäkin päivänä määräajassa eteenpäin, Terttu Nättinen muisteli vuosia myöhemmin.

Kristiina Tammitie
Jyväskyläläinen vapaa toimittaja kirjoitti mm. Keskimaan juhlavuoden aikana 100 tarinaa Keskimaasta. Keskimaan ajankohtaisia juttuja löydät blogin lisäksi Sinun Etusi -lehdestä ja Keskimaan henkilöstölehdestä.