Mitä lautasella?

Käyttäjän Kristiina Tammitie kuva
  • Vihanneksista voimaa

Suomalaisten ruokatottumukset ja mieltymykset ovat muuttuneet Keskimaan 100-vuotisen taipaleen aikana melkoisesti.

1900-luvun alkupuolella elettiin omavaraistaloudessa. Maito saatiin omasta lehmästä, perunat ja vilja kasvoivat pellossa. Kaupasta tarvittiin etupäässä vain kahvia, sokeria ja suolaa. Ateriat koostuivat suolasilakan ja –lihan ohella keitoista, perunoista ja muista juureksista sekä puuroista. Lämmin ateria syötiin kolmesti päivässä.

Suomen itsenäistymisen levottomina aikoina elintarvikkeista alkoi olla pulaa. Viljan rautatiekuljetukset Venäjältä loppuivat, minkä seurauksena vilja pantiin kortille. Leipään pantiin jatkeeksi pettua, eli männyn, jalavan tai haavan nilakerroksesta paahdettua ja jauhettua jauhoa. Suolakalalle, leivälle ja puurolle antoivat vaihtelua kotipuutarhoista ja kasvimailta korjattu sato. Edistyksellisimmissä kodeissa siirryttiin syömään vain kaksi lämmintä ateriaa päivässä.

1920-luvulla opittiin valmistamaan laatikoita perunasta, porkkanasta ja lantusta. Ruokapöytään kannettiin entistä useammin myös makaronilaatikkoa, joka tosin valmistettiin ilman lihaa. Lihapullat löysivät tiensä säätyläisten lautasilta pitopöytien kautta tavallisen kansan keittiöihin. Juhlaruokien uusi tulokas oli rosolli. Aamun ensimmäisellä aterialla siirryttiin lämpimästä ruoasta kahviin ja voileipiin.

1930-luvun alussa iski uusi pula-aika, mutta vuosikymmenen loppupuolella elintarvikkeita alettiin saada enemmän. Ulkomailta tuli aivan uusiakin tuotteita, kun kauppoihin ilmestyivät ensimmäiset viinirypäleet, appelsiinit ja banaanit. Tomaatti oli myös ruokapöydän uusi tuttavuus. Talvisodan syttyessä sokeri ja kahvi pantiin jälleen kortille ja erilaiset vastikkeet tulivat kauppoihin. Sota-aikana monen ruokapöydän pelastus olivat itse kasvatetut juurekset sekä metsistä kerätyt sienet ja marjat.

Sotien jälkeen 1940-luvun jälleenrakennus vaati ankaraa säännöstelyä. Ruokaa kunnioitettiin: lautanen piti syödä aina tyhjäksi ja pöytätavat olivat tiukat.

Rauhanajan ensimmäisinä vuosina käytössä oli yli 50 erilaista ostokorttia, eikä esimerkiksi kahvia jaettu välillä lainkaan. Pääasiallisesti ruokahuollossa elettiinkin edelleen omavaraistaloudessa. Vuosikymmenen lopussa kauppoihin ilmestyivät ensimmäiset einestuotteet.

Niukkuuden jälkeen 1950-luvusta otettiin kaikki irti. Voita sai syödä mielin määrin ja liha oli sitä parempaa, mitä enemmän siinä oli rasvaa. Leivonnaiset ja jälkiruoat yleistyivät. Kahvin vapauduttua vuonna 1954 sitä juotiin pannukaupalla. Olympiavuonna Suomeen saapui Coca-Cola ja jäätelöt, jotka edistyksellisimmissä perheissä säilytettiin vasta hankituissa jääkaapissa ja pakastimessa. Säilytysmahdollisuuksien parantuessa myös tuoreen lihan ja kalan käyttö lisääntyi. Entistä useammat ostivat lähes kaiken tarvitsemansa kaupasta.

1960-luvulla jääkaappi tuli lähes jokaiseen kotiin, mikä monipuolisti elintarvikkeiden käyttöä merkittävästi. Aikaansa seuraava perheenäiti halusi keittiöönsä myös sähkövatkaimen, kahvinkeittimen ja leivänpaahtimen. Sähköliesi korvasi puuhellan maaseudullakin.

Suosikkiruokia olivat liha-, kala- ja hernekeitto. Jauhelihasta tehtiin kastiketta, samaten makkarasta, josta tuli koko kansan ruokaa. Varakkaimmissa perheissä viikonloppulounaalla syötiin trendikkäästi broileria.

Rasvan ja sokerin vähentämiseen suomalaisia alettiin patistella 1970-luvulla. Oikeita syömätapoja opetettiin ruokaympyrän avulla. Perheenäidit alkoivat tarjota aterioilla vihanneksia ja salaatteja lisukkeina. Yhä useammassa kodissa ruokaa laitettiin vain kerran päivässä. Kesäaikaan kotona ja mökeillä innostuttiin grillaamaan makkaraa ja nakitkin yleistyivät. Riisin, spagetin ja makaronin käyttö lisääntyi. Ensimmäiset hampurilaisbaarit ja pizzeriat avasivat ovensa.

1980-luvulla kotikeittiö koneistui toden teolla: mikroaaltouunit, yleiskoneet ja leipäkoneet tulivat. Ruoanlaitosta tuli muodikasta, joten siihen ryhdyttiin koko perheen voimin – myös isät löysivät tiensä keittiöön. Raaka-aineiden käytössä korostuivat hedelmät, vihannekset ja mausteet. Suosikkiruoista pintansa piti makaronilaatikko. Ateriointi jakautui arki- ja viikonloppuruokailuun. Viikolla lämmitettiin nopeita valmisruokia, kun taas viikonloppuisin keskityttiin koko perheen voimin laittamaan ruokaa, kuten kyljyksiä tai lasagnea.

Kiinnostus ruokaa ja ruoanlaittoa kohtaan kasvoi edelleen 1990-luvulla. Ruoan terveellisyydestä tuli osa elämäntapaa. Allergioiden ja vakaumusten myötä erilaiset erityisruokavaliot yleistyivät nopeasti. Elintarvikkeiden alkuperä sekä raaka-aine- ja ravintosisältö korostuivat. Ruokamarkkinoille tulivat luomutuotteet. Kauppojen valikoimien laajentumisen myötä kansainvälisten ruokalajien kokeilu kotikeittiössä helpottui. Kaukomaiden makuja maisteltiin myös etnisissä ravintoloissa. Ravintolasyömisestä tulikin osa arkipäivää.

2000-luvulla ruoka on entistä tiiviimpi osa elämäntapaa. Suomalainen ruokakulttuuri on kirjavoitunut: tapa syödä vahvistaa identiteettiä ja kertoo siitä, kuka olet ja mihin kuulut. Television ruokaohjelmatja sosiaalinen media luovat trendejä ja ohjaavat kulutuskäyttäytymistä. 

Käyttäjän Kristiina Tammitie kuva
Kristiina Tammitie
Jyväskyläläinen vapaa toimittaja kirjoitti mm. Keskimaan juhlavuoden aikana 100 tarinaa Keskimaasta. Keskimaan ajankohtaisia juttuja löydät blogin lisäksi Sinun Etusi -lehdestä ja Keskimaan henkilöstölehdestä.