Keskimaan myymälät olivat aina 1960-luvulle saakka sekatavarakauppoja, joissa leveät tiskit erottivat asiakkaat niin myyjistä kuin tavaroistakin. Tiskillä seisoi suuri kassakone, kahvimylly ja vaaka.

Tiskin alta olivat ulosvedettävät laarit, joista sokeri, kahvi ja jauhot kauhottiin paperipusseihin punnittavaksi. Kuivatavaran säilytyksessä ei ollut ongelmia, mutta kuumina kesäpäivinä voi ja sillit saattoivat joskus härskiintyä.

Osuuskaupan eteisessä tai takatiloissa säilytettiin jauho-, sokeri- ja kahvisäkit, voidrittelit ja laardilaatikot, ennen kuin ne siirrettiin myymälään. Tärkeä säilytyspaikka oli myös kellari, jota hallitsi usein suuri siirappitynnyri.

Kahvi oli yksi ensimmäisistä teollisuuden pakkaamista tuotteista kaupassa.

1930-luvulla alettiin siirtyä uuteen kaupantekotapaan, kun myyntiin saatiin entistä enemmän SOK:n tehtailla valmiiksi pakattuja tuotteita. Ensimmäiseksi tulivat neljänneskilon paketeissa Kahvikulta, Kekkerikahvi, Jalokahvi ja kilon pakkauksissa Viipurin myllyn suurimot, Kultaleima- ja Hopealeima –vehnäjauhot, Vaajakosken margariini ja Vaasan näkkileipä.

Pakattu tavara oli kuitenkin irtotavaraa kalliimpaa, joten sitä hankittiin vain ns. parempiin perheisiin.

Kristiina Tammitie

Kirjoittaja Kristiina Tammitie

Lisää kirjoittajalta Kristiina Tammitie